SuperMepan runoja ja tarinoita

20. helmi, 2017

Elämä on sinulle lahjaksi annettu.
Sinut on tarkkaan tähän maailmaan valittu.
Jokainen kiemura jonka matkallasi kohtaat,
jokainen pettymys, jokainen umpikuja,
jopa tuskaisin taival on osaksesi suunniteltu.

Et ehkä näe sitä vielä tänään,
turvaudut vain kuoleman nälkään.
Mikään sana ei tuskaasi poista.
Ei elämääsi mistään toivoa loista.
Ehkä olet yksin,
kaikkien hylkäämä.
Kukaan ei välitä,
ei sieluasi ymmärrä.

Mutta kuule tää, ei tuska jää.
Sä vielä selviät.
Tulet loistamaan kirkkaana valoa.
Löydät oikopolun,
kun sitä vähiten odotat.
Kiitollisuus vielä mielesi valtaa,
ymmärrys miksi kaikki on osaksesi annettu.

Sinä selviät.
Vaikka nyt kannat mukanasi tuskaa,
kuoleman varjot mieleesi kuiskaa:
"Luovuta jo, et koskaan perille pääse."
Älä kuuntele valheellista mieltäsi,
se ei tunne oikeaa tietäsi.
Sinut on luotu rakastamaan.
Rakastamaan vain ja olemaan vapaa.

Niin kauan kuin on elämää,
niin kauan on myös toivoakin.
Rakasta, äläkä ikinä luovuta.
Huomenna kaikki voi olla jo toisin,
itsekin samasta tuskasta joskus nousin.

Yllätyksellisyys on elämän suurin siunaus.
Katso mitä aamulla tapahtuu.
Tuska on vain tuskaa,
se vielä häviää.
Mutta toivo kantaa läpi elämän.

Kun vain luotat rakkauteen,
voit sen myös löytää.
Aina ymmärrä ei ihminen,
mikä voi olla parempaa.
Elämä on täynnä värejä,
sinun täytyy vain löytää ikkuna pimeyden keskeltä.

Rakastan sinua, älä vielä luovuta. ❤️
-SuperMepa-

toukokuu 2016

SuperMepa
14. helmi, 2017

Aurinko toivotti minut tervetulleeksi.
Sen säteet leikkasivat pimeän huoneen kohdistuen minuun.
Nokipallerot tanssivat sen valossa.
Tunsin itseni vapaaksi kaikesta.
Nousin saunan lauteelle ja
käperryin pieneksi nokiseksi ihmiseksi.
Savusaunan lämpö alkoi sulattaa kylmää olemustani.
Katselin pienestä ikkunasta ulos merelle.

Aurinko, meri ja kaunis ruskanväriloisto!
Kuinka kaunis syksy onkaan.
Kyynel vierähti nokiposkelleni,
olen pieni mutta tarkoitettu.
Olen rikki, mutta täynnä ymmärrystä ja valoa.
Ja ehkä juuri rikkinäisyyteni takia loistan sisäistä valoa myös muille.
Aivan kuten auringonsäteet, jotka loistavat
pirstoutuneen olemukseni raoista.

Niin olen rikkinäinen pieni nokipallero,
jonka sielu tanssii yksin pimeässä savuhuoneessa, auringonsäteiden loisteessa.
Enkä vaihtaisi osaani kenenkään toisen kanssa.

-SuperMepa-

SuperMepa
14. helmi, 2017


Luonto on herännyt eloon,
talven kankeus väistynyt.
Maa sykkii uutta energiaa,
kevään virtaus värähtelee.

Kosken maata,
tunnen sen,
uusi elämä odottaa innokkaana.
Vielä hetki ja luovuuden henkäys
herättää kaiken kukoistukseensa.

Kevään inspiraatio vie minut mukanasi.
Uusiin ulottuvuuksiin,
paikkoihin joissa en ole ollut.
Syvälle sieluuni,
mieleni salattuihin puroihin.
Sytytä sydämeni tuleen.

Uudista minut,
niinkuin uudistat kaiken.
Anna minunkin syntyä uudestaan,
omassa olemuksessani.
Vie minut seikkailuihin suuriin, ihmeellisten tähtien juuriin.

-Mervi Hämäläinen huhtikuu 2014-


SuperMepa
14. helmi, 2017

On tullut aika luopua, uudistua.
Päästää irti menneistä ajatuksista.
Luoda vanha nahka pois,
pukeutua uusiin ideoihin.

Muutoksen tie ei ole koskaan helppo.
Ei ole helppo päästää irti,
irtautua kokonaan,
luottaa että elämä kuljettaa.
Hypätä tyhjyyteen,
ilman tietoa tulevasta.

Ihminen tottuu ja takertuu,
asioihin, ihmisiin, ajatuksiinsa.
Oikeastaan ihan kaikkeen elämässään.
Joskus kuitenkin on parempi päästää irti,
kulkea muutoksen tietä, transformoitua.
Poistua mukavuus vyöhykkeeltä,
ja todeta ettei se ollutkaan niin mukavaa.
Nousta tuhkasta
ja paljastaa jokaisen upean värinsä.
Loistaa sisäistä valoaan ja olla oma itsensä.

Niin se vaan elämässä on,
kaikki tarkoitettua tiellä kohtalon.
Aika on rakastaa ja aika vihata.
Aika on etsiä ja aika kadottaa.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

Aika on tullut luopua.
Päästää irti ja uudistua.
Transformoitua, muuttua.
Ja aika tulee kun huomaat sen,
muutoksen tie on kerrassaan ihmeellinen!

-Mervi Hämäläinen Maaliskuu 2015-

SuperMepa
14. helmi, 2017

Huomasin, onneni oli kääntynyt.
Tuurini tahriintunut,
siunaukseni kadonnut.
Korttitaloni romahtamassa,
huono onni minua takaa-ajamassa.
Mikään ei ottanut sujuakseen.
Mihin katosit elämäni Siunaus?

Ennen olit minulle niin lempeä.
Kuljit kanssani ja johdatit.
Enää en löydä suuntaa ilman sinua.
Vastoinkäymiset vievät voimani.

Silti tiedän sen selvemmin kuin ikinä:
Siunaustaan ei voi koskaan kadottaa.
Ainoastaan menettää uskon siihen.
Sulkee silmänsä elämänsä kauneudelta.
Menettää uskonsa ihmeisiin.

Ihmisen mielellä on nimittäin suuri mahti.
Se luo todellisuutta jossa elät.
Jos uskot, kaikki on mahdollista.
Mutta menettäessäsi uskon ja luottamuksen, mikään ei enää toimi.

Uskon että kaikella on tarkoitus.
Myös sillä että välillä kadotamme itsemme.
Menetämme uskon ja ajaudumme tuuliajolle.
Silloin osaamme nöyrtyä,
menetämme egomme.
Meidät pakotetaan pysähtymään, tarkastelemaan omaa elämäämme.

Koska tärkeintä elämässä ei ole keräillä ihmeitä ja varastoida onnellisuutta.
Tärkeintä on ymmärtää miksi ihmeitä tapahtuu.
Kulkea Johdatuksessa,
intuition Henkäyksessä.
Tarkoitus ei ole laskea ihmeiden määrää,
vaan ylipäätänsä ihmetellä elämää.
Silloin oivaltaa sen,
olemme osa tarkoitusta.

Kun kadotamme egomme,
löydämme sisäisen rauhan ja yhteyden todelliseen olemukseemme, sieluumme.
Silloin elämämme on Siunattua.
Ajattelen että välillä kadotamme uskomme,
jotta löytäisimme todellisen johdatuksen.
Näin löydämme Siunauksen, joka on aina ollutkin.

Silmäni aukeaa,
näen sen: Elämäni on kaunis.
Uskon ihmeisiin.
Olen Siunattu.

-Mervi Hämäläinen maaliskuu 2015-

SuperMepa