20. helmi, 2017

Nokipallerot

Aurinko toivotti minut tervetulleeksi.
Sen säteet leikkasivat pimeän huoneen kohdistuen minuun.
Nokipallerot tanssivat sen valossa.
Tunsin itseni vapaaksi kaikesta.
Nousin saunan lauteelle ja
käperryin pieneksi nokiseksi ihmiseksi.
Savusaunan lämpö alkoi sulattaa kylmää olemustani.
Katselin pienestä ikkunasta ulos merelle.

Aurinko, meri ja kaunis ruskanväriloisto!
Kuinka kaunis syksy onkaan.
Kyynel vierähti nokiposkelleni,
olen pieni mutta tarkoitettu.
Olen rikki, mutta täynnä ymmärrystä ja valoa.
Ja ehkä juuri rikkinäisyyteni takia loistan sisäistä valoa myös muille.
Aivan kuten auringonsäteet, jotka loistavat
pirstoutuneen olemukseni raoista.

Niin olen rikkinäinen pieni nokipallero,
jonka sielu tanssii yksin pimeässä savuhuoneessa, auringonsäteiden loisteessa.
Enkä vaihtaisi osaani kenenkään toisen kanssa.

lokakuu 2015

SuperMepa