14. helmi, 2017

Särkyneen Syys

Usva nousee taivaan rantaan,
maisema hohtaa purppuraa.
Särkynyt mieleni,
muisteli elämääni.

Tuskastako on taipaleeni tehty?
Surusta ja murheista.
Mieleni on musta,
yhtä sakeaa kun nouseva usva.

Voisinpa muuttua taikapölyksi,
hiljaa liueta järven pintaan.
Leijua heijastaen purppuraa.
Järven tyyneys uneen tuudittaa.

Sieluni on rikki,
se iloni kitki.
Tuskasta on polkuni tehty.
Kyynelten virta,
suruja kuljettaa.
Minut se melkein hukuttaa.

Mut maisemaan kun katsahtaa,
minut se vapauttaa rakastamaan.
Elo on ilojen ja surujen tie.
Lopulta meidät kaikki perille vie.

-Mervi Hämäläinen 2014-

SuperMepa