14. helmi, 2017

Sataa

Ikävä.
Täyttää tän sydämen.
Surullaan kietoo syleilyynsä,
rytmissä rikkinäisten.

Kuunnellaan.
Sateiden ropinaa.
Ilmassa leijuu salaisuutta,
katsellen suurta täysikuuta.

Taivaskin.
Kyyneleet puhdistaa.
Pisarat ropistaa.
Kun koko maailmassa sataa.

Ikävä.
Hänen omaa rakastaa.
Voinko luottaa,
Vaikka sattuu.
Tuskassa kuolevaisen.

Koskettaa.
Sinua en enää saa.
Katseet kääntyy minua vastaa.
Tunnista sua enää en.

Kuljettaa.
Tuuli nyt voi mihin vaan.
Eri suuntiin tiemme johtaa.
Ei koskaan enää kohtaa.

Hiljalleen.
Toisista irtaudutaan.
Arvaillen suurta salaisuutta,
elämän tarkoituksen.

-Mervi Hämäläinen 2014-

SuperMepa