14. helmi, 2017

Rakas pihapuu

Hiljaa istun mietteissäni tutussa pihakeinussa.
Nyt olen nähnyt rakkaan pihapuuni neljä vuoden aikaa.

Kuinka kaunis oletkaan puu.
Syksyllä loistat upeita värejä,
Lehtiä tiputellen,
värjäten koko pihamaan.

Viimein olet tiputtanut kaikki lehtesi.
Lumi saa peittää runkosi.
Komeasti kannattelet
Puhtaan valkeaa lunta.
Keinussa istuen,
oksistasi lumen läpi tiiraillen,
talvista tähtitaivasta ja kuuta.

Keväällä kun pakkanen heltiää,
ja aurinko lumet lämmittää,
hetken olet niin alaston.
Olet niin tyhjä,
Valmiina taas heräämään henkiin.
Valmiina uuteen elämään.
Nyt.
Hiirenkorvat hiljalleen kun pilkistää,
Iloitsen puolestasi.
Uusi elämä työntyy ulos oksistasi.
Pian olet valmiina kesään.

Herään linnun lauluun.
On kesä.
Katson ikkunasta ulos.
Näen sinut.
Olet upea!
Otan aamukahvini
ja tulen istumaan kanssasi.
Aurinko lämmittää,
paistaa silmiini lehtiesi raoista.
Olen onnellinen.
Linnut viihtyvät oksillasi.
Ne sirkuttavat sinulle.
Kesällä kaikki on niin leppoista.
Sinä, minä ja pihakeinuni.

On myöhäiskesä rakas pihapuuni.
Kohtasimme yhdessä neljä vuodenaikaa.
Kiitos sinulle puu.
Tämä oli merkittävä matka minulle.
Rakastan sinua.

-Mervi Hänäläinen syyskuu 2012-

SuperMepa