SuperMepan runoja ja tarinoita

19. helmi, 2018

Ei kaikki aina mutkatonta olla se voi,
mut pienen rauhan hetken,
kun luonani vaan ois.
Sain taakse jättää
inhimillisyyden rippeet sielustain,
taas matkaa jatkan lailla tuulen,
tarkoituksellisuuden.

Sua rakkaus kantaa
Voima, luottamuksen lähde.
Olet syntynyt sä Rohkeuteen
ja vastaanottaa tämän.
Ei huominen sua tänään kiinni se saa,
on vielä aikaa parantua.

Ei kukaan,
EI KUKAAN.
ei mikään.
Sitä pois sinulta saa.

SuperMepa tammikuu 2018
19. helmi, 2018

Irtipäästämisen Intentio

Syksyn sielu värähtelee
Irtipäästämisen aika
Niinkuin puut irtipäästävät
vanhoista lehdistään
minäkin päästän irti
menneisyyden rippeistä
Vanhasta energiasta,
joka ei kuulu enää elämääni

Ei ole helppoa päästää irti
Asiat ja energia takertuu
syvälle mieleeni
syvälle kehooni
syvälle sieluuni
Viimeisin voimin yritän takertua
vaikka tiedän on tullut aika päästää irti

Päästän irti
Uudistun
Koko olemukseni
täyttyy uudella energialla
Uusilla ideoilla
Inspiraation huipentuma
Ja ei tarvitse tehdä muuta
kuin päästää irti
Irtipäästämisen Intentio

SuperMepa lokakuu 2017
19. helmi, 2018

Syksyn tunnelma
minut saavuttaa
On aika kuoleman
Ja vapauden
Kuolleet lehdet
kaduilla liitää
Aika kiitää
jää muistot unholaan
Mutta syksyisin
minä muistan taas

Mennyt elämä
on täynnä säröjä
Joskus mietin
kai liikaakin
Yksi sielu voi olla hauras
Mutta rakkaus
loistaa säröistä
Siksi syksyisin
annan sirpaleiden kukoistaa

Mennyt elämä
on täynnä värejä
Kauneudesta
sain osani
Päästän irti
kaikki huoleni
Tarkoitettu
täällä kaikki on.
Siksi iltaisin
annan kiitoksen
Kaikkeuteen.


Syksyn tunnelma
minut saavuttaa
on aika kuoleman
ja rakkauden
Rakkaus vahvin
voittaa kuoleman

-SuperMepa-
Lokakuu 2017

SuperMepa lokakuu 2017
20. helmi, 2017

Sinä päivänä rakkaus syntyi,
kun tapasin sinut.
Rakkauden ensimmäinen silmäys.
Ajattelin voisitko tosiaan olla minun.

Ensimmäisenä iltana minä olin sinun.
Olin syleilyssäsi,
suutelin sinua.
Olit jo kaikkeni.

Elämä muuttui sen jälkeen luovemmaksi.
Tunsin olevani vapaa.
Sinä inspiroit minua,
herätit minut henkiin.

Rakkaudelle tuli sinun nimesi.
Kosketukselle sinun kätesi.
Suudelmille huulesi.
Minä juurruin sinuun.

Nyt olen ikuisesti Sinun.

huhtikuu 2015

SuperMepa
20. helmi, 2017

Aurinko toivotti minut tervetulleeksi.
Sen säteet leikkasivat pimeän huoneen kohdistuen minuun.
Nokipallerot tanssivat sen valossa.
Tunsin itseni vapaaksi kaikesta.
Nousin saunan lauteelle ja
käperryin pieneksi nokiseksi ihmiseksi.
Savusaunan lämpö alkoi sulattaa kylmää olemustani.
Katselin pienestä ikkunasta ulos merelle.

Aurinko, meri ja kaunis ruskanväriloisto!
Kuinka kaunis syksy onkaan.
Kyynel vierähti nokiposkelleni,
olen pieni mutta tarkoitettu.
Olen rikki, mutta täynnä ymmärrystä ja valoa.
Ja ehkä juuri rikkinäisyyteni takia loistan sisäistä valoa myös muille.
Aivan kuten auringonsäteet, jotka loistavat
pirstoutuneen olemukseni raoista.

Niin olen rikkinäinen pieni nokipallero,
jonka sielu tanssii yksin pimeässä savuhuoneessa, auringonsäteiden loisteessa.
Enkä vaihtaisi osaani kenenkään toisen kanssa.

lokakuu 2015

SuperMepa